Joopajoo, vihdoinkin vuosien harkinnan ja sohlauksen jälkeen ostin itselleni lunette-kuukupin. Innosta puhkuen sen asensin eilen paikalleen, helppoa ku heinänteko! Tässä vaiheessa tosin voisin muistuttaa etten a) ole koskaan tehnyt heinää b) pidä sitä helppona. No mutta silti, kuppi meni paikalleen tosi helposti. Alkuun vähän tuntui mutta antennin leikkelyllä ja parin yrityksen jälkeen oli tosi mukava myös.

Noh, poisto nro 1. Kiemurtelin kylppärin lattialla eri asennoissa, epätoivo alkoi iskeä. Sain kuitenkin jotenkin ponnistettua ja lyhyet nakkisormeni kupin reunaan, paine tasaantui ja kuppi irtosi. Mieleni on hyvin positiivinen ja unohdan negatiiviset asiat helposti joten laitoin kupin takasin. Se oli vielä helpompaa kuin aikaisemmin!

Illalla ennen saunaa oli poisto nro 2. Kylmä hiki alkoi nousemaan kun vaihdoin asentoa kylppärin lattialla. Harjotuksen puutetta vaan! Harkitsin jo että huudan mieheni poistamaan sen (ei kuulemma olisi suostunut, käski hankkia koukun) kun se irtosi. Hmm, olipas se... No mutta harjotuksen puutetta!

Luin illalla netistä kuinka Kaikki Muut poistavat kupin pöntöllä istuen, vasemmalla kädellä, samalla akkaria lukien ja meikaten. Onhan sen siis lähdettävä. Aamulla menin istumaan pöntölle ja aloin repimään. Ei mitään, sormet vaan lipsui. Menin lattialle, ja ponnistin ja haroin sormilla. Liukuu vaan. Uhrasin hammasharjani ja sen varrella koitin tasata painetta. Siinä lattialla hammasharjalla itteäni kaivellessa tunsin taas eläväni elämäni huippuhetkiä. Puuttui vain että lapsi olisi herännyt... Tai ehkä että hammasharja olisi juuttunut. 

No kuitenkin, 20 minuutin kampeamisen, työntämisen, repimisen ja ähkimisen jälkeen sain kupin niin alas että lyhyistä lyhyin peukalonikin yltti siihen, sain paineen tasattua ja revittyä mokoman itsestäni irti. Olen hammasharjaa köyhempi mutta silti laitoin sen paikalleen vielä kerran. Tuskin maltan odottaa iltaa ja uutta irroitusta!