Vauvapalstalla surffatessani huomasin maininnan ko dokkarista. Googletin ja päädyin lukemaan blogia lapsettomuudesta ja raskaudesta. Tekstin lopussa oli allekirjoitus, nimimerkki ja Kipsu, meidän hiljaa toivottu.

Jestas miten itkin. Itkin niitä vuosia kun yritimme lasta. Itkin sitä että vihdoin lapsen saimme. Itkin sairasta koiraani. Itkin vanhoja virheitäni ja vähän tuleviakin.

Lopetin itkun ja ajattelin ruveta pitkästä aikaa kirjoittamaan blogia. Edellisestä tunnuttiin tykkäävän. Ehkä nämä hormoneissa kylpevät aivot tuulettuvat paremmin kun joskus sanan jos toisenkin kirjoitan.