Jäi blogin pitäminen ihan täysin miehen isäkuukauden ajaksi. Jos sitä taas kokeilisi?

Kävin vaa'alla ja totesin että en enää karppaa. En jaksa. Rupean elämään pelkällä ananasrahkalla niin on se kumma jos ei paino lähde laskuun. Vaikka kuinka yrittäisin niin paino tippuu 1-3 kg kuukaudessa ja yhdestä herkuttelupäivästä tulee tuplana takasin. Tämä ei toimi, kokeilen siis jotain muuta. Ärsttävää, hyvin ärsyttävää.

Lapsen synttäritkin lähestyy kovaa vauhtia. Minulla oli hyvä suunnitelma kuinka sinä viikonloppuna lauantaina porrastan vieraat ja hoidan koko rumban yhdessä päivässä. Miehen sukulaiset olivat keskenään päättäneet juhlia mummon synttäreitä sinä päivänä. Tietysti, kuinkas muuten. Asia ärsyttää minua edelleen, tiesivät vallan hyvin että tyttö täyttää vuoden ko viikonloppuna. Yritin sanoa miehelle että no voivoi, sitte eivät tule mutta tokihan heille pitää järkätä privaattijuhlat. Hyvähän se on tommosta päättää kun ei leivo niitä tarjottavia. Ärsyttää aivan valtavan paljon.

Koira pitää taas raahata lääkäriin toiselle puolelle seutua, 60 km suuntaansa. Plus tietysti lapsi hoitoon. Rahat on melko vähissä joten todella toivon että paraneminen alkaisi olemaan kohdillaan. 

Vähän myös ärsyttää lapsen jatkuva tarve jahdata koiria. Eihän tuon ikäinen vielä tottele kun kiellän joten täällä mennään kaikki peräkanaa minä ei:tä hokien. Onneksi on portteja, saa koiratkin olla rauhassa.

 Joopajoo, vihdoinkin vuosien harkinnan ja sohlauksen jälkeen ostin itselleni lunette-kuukupin. Innosta puhkuen sen asensin eilen paikalleen, helppoa ku heinänteko! Tässä vaiheessa tosin voisin muistuttaa etten a) ole koskaan tehnyt heinää b) pidä sitä helppona. No mutta silti, kuppi meni paikalleen tosi helposti. Alkuun vähän tuntui mutta antennin leikkelyllä ja parin yrityksen jälkeen oli tosi mukava myös.

Noh, poisto nro 1. Kiemurtelin kylppärin lattialla eri asennoissa, epätoivo alkoi iskeä. Sain kuitenkin jotenkin ponnistettua ja lyhyet nakkisormeni kupin reunaan, paine tasaantui ja kuppi irtosi. Mieleni on hyvin positiivinen ja unohdan negatiiviset asiat helposti joten laitoin kupin takasin. Se oli vielä helpompaa kuin aikaisemmin!

Illalla ennen saunaa oli poisto nro 2. Kylmä hiki alkoi nousemaan kun vaihdoin asentoa kylppärin lattialla. Harjotuksen puutetta vaan! Harkitsin jo että huudan mieheni poistamaan sen (ei kuulemma olisi suostunut, käski hankkia koukun) kun se irtosi. Hmm, olipas se... No mutta harjotuksen puutetta!

Luin illalla netistä kuinka Kaikki Muut poistavat kupin pöntöllä istuen, vasemmalla kädellä, samalla akkaria lukien ja meikaten. Onhan sen siis lähdettävä. Aamulla menin istumaan pöntölle ja aloin repimään. Ei mitään, sormet vaan lipsui. Menin lattialle, ja ponnistin ja haroin sormilla. Liukuu vaan. Uhrasin hammasharjani ja sen varrella koitin tasata painetta. Siinä lattialla hammasharjalla itteäni kaivellessa tunsin taas eläväni elämäni huippuhetkiä. Puuttui vain että lapsi olisi herännyt... Tai ehkä että hammasharja olisi juuttunut. 

No kuitenkin, 20 minuutin kampeamisen, työntämisen, repimisen ja ähkimisen jälkeen sain kupin niin alas että lyhyistä lyhyin peukalonikin yltti siihen, sain paineen tasattua ja revittyä mokoman itsestäni irti. Olen hammasharjaa köyhempi mutta silti laitoin sen paikalleen vielä kerran. Tuskin maltan odottaa iltaa ja uutta irroitusta!

 Vässyköin ja perustin kuville uuden blogin. Jos jotakuta kiinnostaa niin:

Klik

Leikattu koira on ollut enemmän ja vähemmän kipeä. Huomenna on tasan kolme viikkoa leikkauksesta ja mieheni eilen huomautti minun potevan leikkauksen jälkeistä masennusta. Olen ollut viimeiset kolme viikkoa kovin väsynyt ja kaikkien kotitöiden teko tuntuu järjettömältä ponnistelulta. Mieluiten makaisin sohvalla koirat toisessa kainalossa ja lapsi toisessa. Tämä nyt ei kuitenkaan onnistu joten se on pakko pysyä pystyssä ja jatkaa. Jotenkin aina läheisteni ja rakkaimpien kurja olo on lamaannuttanut minutkin täysin. Pitäisi ulkoilla enemmän. Mutta kun ei jaksa.

Jospa tuo koira vaikka maanantain tarkastuksessa olisi jo terveempi ja saataisin pöntöltä pönttö pois päästä. Ehkä se omakin olo siitä lähtee paranemaan.

 Vietin unettoman yön isänpäivää vasten. Koiraparka, leikattu silmä oli täysin tulehtunut. En missään nimessä lähtisi siihen leikkaukseen näillä tiedoilla, kadun sitä syvästi. Olisi pitänyt antaa sokeutua ja sitten lopettaa jos ei enää eläjäksi ole. Rahaakin on mennyt ja menee niin että pyörryttää, jokainen käynti lääkärissä maksaa 80-130 e. Hiphei.

Lapsi oppi ryömimään. Mukavaa, liikkuu hitaammin kuin kierimällä. Mutta mies sai viettää ensimmäisen isänpäivänsä. Vietiin karppileipää ja mehua sänkyyn, sikahienon lahjan kanssa. Ja tietysti kortti joka maalattiin lapsen kanssa kahdestaan. Koirat tietysti onnistuivat sohlaamaan niin että pakko oli lähteä niiden kanssa ulos mutta mies söi sitten lapsen kanssa aamupalan ja avasi lahjan. :)

Huomasin valokuvahaasteen toisesta blogista ja siihen haluaisin vastata. Se kuitenkin vaatisi blogin paljastamisen tutuille ja nimettömänä kirjottelu loppuisi. Tätä kuitenkin tilastojen mukaan luetaan niin en tiedä... On vaikeaa. Vaikeaa on. Toisaalta, nuo tutut ovat höpinöistäni melko ajan tasalla joten väliäkö hällä.

 Miksi mä en laihdu nopeammin? Pidän hiilarit minimissä. Vähensin juuston syömistä tosi paljon. En pahemmin juo edes laittilimppareita. Ja silti, paino tippuu n. puoli kiloa viikossa. Sehän olisikin ihannevauhti jos tätä tiputettavaa ei olisi aivan järkyttävän paljon. Pahinta lienee jos mainitset ääneen laihduttamisesta. Jokaisesta porukasta löytyy se max 65 kg painava joka valittavalla äänellä kertoo ymmärtävänsä mun tuskan, hänenkin kun pitäisi tiputtaa 2-3 kiloa. Voevoe. Toki, onhan se parempi laihduttaa ne 2-3 kg kuin olla välittämättä ja kohta huomata että tiputettavaa on 20-30 kg.

Hmm, esimerkkipäiviä voisi raapustella.

Aamu: Minuuttisämpylä, päällä juustoa, kinkkua, kurkkua ja vähän majoneesia.

Päiväruoka: Kanaa ja rehuja kermassa, mukana vähän juustoa.

Iltapala: Nakkeja

TAI

Aamu: Kaksi keitettyä munaa ja nakkeja pari

Päiväruoka: Karppipitsaa pari palaa

Iltapala: Nakkeja

Syönkö kenties liikaa nakkeja? Mihin ne nyt voisi vaihtaa? En minä ehdi tehdä ruokaa tuhatta kertaa päivässä!