Kävin vaa'alla ja totesin että en enää karppaa. En jaksa. Rupean elämään pelkällä ananasrahkalla niin on se kumma jos ei paino lähde laskuun. Vaikka kuinka yrittäisin niin paino tippuu 1-3 kg kuukaudessa ja yhdestä herkuttelupäivästä tulee tuplana takasin. Tämä ei toimi, kokeilen siis jotain muuta. Ärsttävää, hyvin ärsyttävää.

Lapsen synttäritkin lähestyy kovaa vauhtia. Minulla oli hyvä suunnitelma kuinka sinä viikonloppuna lauantaina porrastan vieraat ja hoidan koko rumban yhdessä päivässä. Miehen sukulaiset olivat keskenään päättäneet juhlia mummon synttäreitä sinä päivänä. Tietysti, kuinkas muuten. Asia ärsyttää minua edelleen, tiesivät vallan hyvin että tyttö täyttää vuoden ko viikonloppuna. Yritin sanoa miehelle että no voivoi, sitte eivät tule mutta tokihan heille pitää järkätä privaattijuhlat. Hyvähän se on tommosta päättää kun ei leivo niitä tarjottavia. Ärsyttää aivan valtavan paljon.

Koira pitää taas raahata lääkäriin toiselle puolelle seutua, 60 km suuntaansa. Plus tietysti lapsi hoitoon. Rahat on melko vähissä joten todella toivon että paraneminen alkaisi olemaan kohdillaan. 

Vähän myös ärsyttää lapsen jatkuva tarve jahdata koiria. Eihän tuon ikäinen vielä tottele kun kiellän joten täällä mennään kaikki peräkanaa minä ei:tä hokien. Onneksi on portteja, saa koiratkin olla rauhassa.

Noh, poisto nro 1. Kiemurtelin kylppärin lattialla eri asennoissa, epätoivo alkoi iskeä. Sain kuitenkin jotenkin ponnistettua ja lyhyet nakkisormeni kupin reunaan, paine tasaantui ja kuppi irtosi. Mieleni on hyvin positiivinen ja unohdan negatiiviset asiat helposti joten laitoin kupin takasin. Se oli vielä helpompaa kuin aikaisemmin!

Illalla ennen saunaa oli poisto nro 2. Kylmä hiki alkoi nousemaan kun vaihdoin asentoa kylppärin lattialla. Harjotuksen puutetta vaan! Harkitsin jo että huudan mieheni poistamaan sen (ei kuulemma olisi suostunut, käski hankkia koukun) kun se irtosi. Hmm, olipas se... No mutta harjotuksen puutetta!

Luin illalla netistä kuinka Kaikki Muut poistavat kupin pöntöllä istuen, vasemmalla kädellä, samalla akkaria lukien ja meikaten. Onhan sen siis lähdettävä. Aamulla menin istumaan pöntölle ja aloin repimään. Ei mitään, sormet vaan lipsui. Menin lattialle, ja ponnistin ja haroin sormilla. Liukuu vaan. Uhrasin hammasharjani ja sen varrella koitin tasata painetta. Siinä lattialla hammasharjalla itteäni kaivellessa tunsin taas eläväni elämäni huippuhetkiä. Puuttui vain että lapsi olisi herännyt... Tai ehkä että hammasharja olisi juuttunut. 

No kuitenkin, 20 minuutin kampeamisen, työntämisen, repimisen ja ähkimisen jälkeen sain kupin niin alas että lyhyistä lyhyin peukalonikin yltti siihen, sain paineen tasattua ja revittyä mokoman itsestäni irti. Olen hammasharjaa köyhempi mutta silti laitoin sen paikalleen vielä kerran. Tuskin maltan odottaa iltaa ja uutta irroitusta!

Klik

Leikattu koira on ollut enemmän ja vähemmän kipeä. Huomenna on tasan kolme viikkoa leikkauksesta ja mieheni eilen huomautti minun potevan leikkauksen jälkeistä masennusta. Olen ollut viimeiset kolme viikkoa kovin väsynyt ja kaikkien kotitöiden teko tuntuu järjettömältä ponnistelulta. Mieluiten makaisin sohvalla koirat toisessa kainalossa ja lapsi toisessa. Tämä nyt ei kuitenkaan onnistu joten se on pakko pysyä pystyssä ja jatkaa. Jotenkin aina läheisteni ja rakkaimpien kurja olo on lamaannuttanut minutkin täysin. Pitäisi ulkoilla enemmän. Mutta kun ei jaksa.

Jospa tuo koira vaikka maanantain tarkastuksessa olisi jo terveempi ja saataisin pöntöltä pönttö pois päästä. Ehkä se omakin olo siitä lähtee paranemaan.

Lapsi oppi ryömimään. Mukavaa, liikkuu hitaammin kuin kierimällä. Mutta mies sai viettää ensimmäisen isänpäivänsä. Vietiin karppileipää ja mehua sänkyyn, sikahienon lahjan kanssa. Ja tietysti kortti joka maalattiin lapsen kanssa kahdestaan. Koirat tietysti onnistuivat sohlaamaan niin että pakko oli lähteä niiden kanssa ulos mutta mies söi sitten lapsen kanssa aamupalan ja avasi lahjan. :)

Huomasin valokuvahaasteen toisesta blogista ja siihen haluaisin vastata. Se kuitenkin vaatisi blogin paljastamisen tutuille ja nimettömänä kirjottelu loppuisi. Tätä kuitenkin tilastojen mukaan luetaan niin en tiedä... On vaikeaa. Vaikeaa on. Toisaalta, nuo tutut ovat höpinöistäni melko ajan tasalla joten väliäkö hällä.

Hmm, esimerkkipäiviä voisi raapustella.

Aamu: Minuuttisämpylä, päällä juustoa, kinkkua, kurkkua ja vähän majoneesia.

Päiväruoka: Kanaa ja rehuja kermassa, mukana vähän juustoa.

Iltapala: Nakkeja

TAI

Aamu: Kaksi keitettyä munaa ja nakkeja pari

Päiväruoka: Karppipitsaa pari palaa

Iltapala: Nakkeja

Syönkö kenties liikaa nakkeja? Mihin ne nyt voisi vaihtaa? En minä ehdi tehdä ruokaa tuhatta kertaa päivässä!

Koitin nukuttaa lapsostani. Se päättyi siihen että meinasin nukahtaa ja lapsi ei. Nyt itkee naamallaan lattialla joten jätänkin blogin toistaiseksi tähän ja palailen paremmalla ajalla.

Aamulla kävin vaa'alla hankkimassa pahan mielen. Pari viikkoa sitten aloin jälleen karppaamaan, nesteet lähti (-3 kg) ja siihen jumahti. Läskiähän riittää joten kyllä jotain olisi pitänyt lähteä.

Lapsi on onneton ja itkee, minulla särkee päätä ja veetuttaa kovin. Hieno päivä.

Jestas miten itkin. Itkin niitä vuosia kun yritimme lasta. Itkin sitä että vihdoin lapsen saimme. Itkin sairasta koiraani. Itkin vanhoja virheitäni ja vähän tuleviakin.

Lopetin itkun ja ajattelin ruveta pitkästä aikaa kirjoittamaan blogia. Edellisestä tunnuttiin tykkäävän. Ehkä nämä hormoneissa kylpevät aivot tuulettuvat paremmin kun joskus sanan jos toisenkin kirjoitan.